Thaimaassa skidien kanssa - osa 2: Koh Lantan menovinkit

Thaimaan reissun ensimmäinen ja myös viimeinen etappimme oli Koh Lanta. Vietimme siellä suurimman osan matkastamme - yhteensä 16 yötä.
Koh Lanta sopii hyvin rentoon oleiluun, hiekkalinnojen rakenteluun ja pötköttelyyn, mutta saarelta ja sen läheisiltä merialueilta löytyy myös paljon tekemistä kaikenlaisille matkailijoille.


SNORKLAUSRETKET

Ensimmäiseksi buukkasimme koko päivän mittaisen snorklausreissun Koh Haalle. Valitsimme tietoisesti ison päivälaivan, jotta tytsyllä olisi tilaa kuorsata päikkärit omissa rattaissaan.
Kundille riitti, että sai tuijotella merta ja laivan moottoreita perävanoineen.
Varasimme reissun Raya Diversin kautta. Se on Thaimaassa toimiva suomalainen sukellusyritys.
Raya Diversin retket eivät ehkä ole ihan halvimmasta päästä, mutta erittäin kivoja.

Päivä starttasi seitsemän jälkeen, kun autokyyti nouti meidät rantaan, josta matka jatkui pienellä moottoriveneellä päivälaivalle. Retki kesti noin neljään iltapäivällä ja matkan aikana oli kolme pitkähköä pysähdystä snorklaamaan / sukeltamaan. Koska jokainen pysähdys kesti noin tunnin, saimme vuoroteltua miehen kanssa niin, että toinen oli laivassa skidien kanssa puolet pysähdyksestä ja toinen snorklasi ja sitten vaihdettiin.
















Kundi yritti urheasti tulla veteen - ja tulikin - mutta palasi nopeasti vähän liian jännittävältä uinnilta laivaan.
















Isommat skidit saavat varmasti snorklausretkillä itse vedestä  enemmän irti, mutta pienemmille riitti reissussa silti paljon ihmeteltävää. Laivalla oli tarjolla koko päivän hedelmiä ja lisäksi riisivoittoinen lounas, joten syötävää ja juotavaa löytyi skideillekin.

Edellisellä Koh Lantan reissullamme teimme vastaavan reissun Koh Rokille, joka ehkä kaiken kaikkiaan oli vielä komeampi paikka snorklaajalle, mutta eipä ollut valittamista Koh Haassakaan…

Sen verran kundia jäi kaivelemaan lyhyt uintireissu, että retken päätteeksi hankimme hänelle oman snorkkelin ja räpylät, joilla treenaamisen hän starttasi jo samana iltana altaalla.

Heti ekan aktiviteetin jälkeen jouduimme pitämään pienen paussin retkeilyssä, kun kundi sairastui vatsapöpöön. Tauti oli sen verran tuhdinpuoleinen, että paikallinen lekuri suositteli ottamaan antibiootit kuurin sijasta suoraan suoneen. Näin tehtiin, vaikkei se kovin siistiä ollutkaan. Vuorokautta myöhemmin tauti oli poissa ja retket jatkuivat.

Vaikka en tätä matkakokemusta kenellekään suosittele, niin vinkkinä vaan, että saimme hyvää palvelua pienestä Bangkok Health Clinicista, joka sijaitsee päätien varressa lähellä Saladania. Sen sijaan etelämmässä sijaitsevassa Siam Clinicissa, jossa kävimme ensin, arveltiin, että kundilla on  umpisuolentulehdus ja tarjouduttiin lähettämään hänet (omalla maksullisella ambulanssilla tietysti) Phuketiin jatkotutkimuksiin… Onneksi emme uskoneet hatarin perustein tehtyä diagnoosia. Jotenkin tuntui älyttömältä, että kun turisti tulee lekuriin ja valittaa vatsakipua, niin ensimmäinen ajatus on umppari...

ELEFANTTISAFARI
















No, jännittävästä tiputusepisodista toivuttuamme suuntasimme seuraavaksi Koh Lantan eteläosaan elefanttisafarille. Lupasimme jo ennen lähtöä kundille, että sinne mennään. Kundi saikin retkestä takuulla eniten irti ja oli ihan liekeissä elefantin kyydissä. Aikuisille epätasainen meno pitkin viidakkoa alkoi jossain vaiheessa vähän etoa. Mutta hauskaa oli.

Safariin sisältyi elefanttikyydin lisäksi reilun tunnin mittainen kävely pienelle vesiputoukselle, mikä oli hyvä lisä muuten vähän tynkään retkeen. Kaikkiaan elefanttisafarilla kului aikaa puoli päivää. Se oli lapsiperheelle ihan riittävästi.

Elefanttisafarin loppupuolella myös tytsy alkoi näyttää tutun huonovointiselta ja kuumeiselta. Safarin päätteeksi löysimme siis itsemme jälleen Bangkok Health Clinicilta, mutta koska osasimme kundin vatsapöpön perusteella ennakoida tilanteen, saatiin tytsy suun kautta otettavilla lääkkeillä kuntoon jo iltaan mennessä. Vatsapöpökokemuksen pohjalta vinkkini onkin: skidien kanssa matkustavien kannattaa hoitaa matkavakuutukset kuntoon ja sairauden sattuessa lähteä herkästi lekuriin hakemaan kunnon tropit, ettei koko loma tuhraannu sairastaessa.



TUK TUKIT

Tuk tukilla ajelu jo ihan itsessään riittää skideille aktiviteetiksi. Mikä parasta, kyydit ovat todella edullisia. Resortiltamme Saladaniin muutaman kilometrin päähän kyyti maksoi 50 bahtia/hlö, eli vähän yli euron. Lapsista ei veloiteta mitään. Pienellä Koh Lantalla tuk tukit ovat myös paras tapa kulkea lyhyitä matkoja. Nelihenkinen perhe ja rattaat mahtuivat yllättävä kyllä kyytiin ihan näppärästi. 

Monet tuk tukit on pimpattu mitä mielikuvituksellisemmin, joten niiden bongailu on skideistä hauskaa.

SKOOTTERIT

Toinen suositeltava menopeli Koh Lantalla on skootteri. Sillä pääsee kiertämään saarta näppärästi. Tiet eivät monessakaan paikassa oikein houkuta autoiluun, mutta skootterilla pääsee vaikka pientä polkua pitkin. Meidän perheen miesväki vuokrasi skootterin pariin otteeseen ja teki sillä retkiä mm. saaren eteläkärjessä olevalle majakalle. Meikäläinen keskittyi sillä aikaa tytsyn kanssa shoppailuun.

SHOPPAILU

Koh Lantan parhaat ostosmestat sijaitsevat Saladanissa, jossa on suurehko torialue täynnä vaatteita, kenkiä, sisustustavaroita, leluja jne. Parhailla ostosmestoilla en kuitenkaan tarkoita mitään kovin erityistä, sillä lähes kaikki myytävänä oleva tavara on huonolaatuista turistikrääsää. Vaatteita on tarjolla paljon ja niistä osa on ihan laadukkaitakin. Laukut ja lelut ovat poikkeuksetta piraatteja. Yhtä kaikki -edullisia löytöjä torilta voi tehdä. 

Päätien varrella on myös monia pienempiä torialueita, jotka pullistelevat tavaraa. 

Itse olen kiertänyt suurimman osan toreista kaukaa ja suunnannut ostoksille apteekkeihin ja ruokamarketteihin. Apteekeista saa hyviä paikallisia kosmetiikkatuotteita ja tietenkin sitä tiikerisalvaa. Ruokamarketeista haimme aasialaisia mausteita yms. aineksia, joita Stadista on vaikeaa saada.

Kledjut voin ostaa sitten stokkalta….  

UIMINEN JA HENGAILU

Jos Koh Lantalla ei pääse rentoon saaritunnelmaan, niin sitten on kyllä viulussa kielet liian tiukalla. Päivä kuluu helposti rannalla tai altaalla lötköttäen, Välillä voi hakea vähän lounasta ja jätskiä. Ja sitten taas uida ja lötköttää. Ihanaa. Tämä on ehkä sitten kuitenkin meikäläisen menovinkeistä se ykkönen.

AIKUISTEN HERMOJEN LEPUUTTAMISEEN

Joogaa!

Ennen reissua asetin itselleni vain yhden tavoitteen - jonnekin täytyy päästä joogaamaan. Olen harrastanut joogaa yli 15 vuotta (olenko todella niin vanha!), mutta en ole koskaan päässyt joogaamaan mestassa, missä kroppa on valmiiksi lämmitetty trooppisella ilmalla. Koska siihen, että pääsen yksin joogaretriittiin Thaimaahan, tulee kohdallani menemään vielä noin 12 vuotta, ajattelin, että voisin ihan vain yrittää etsiä paikan, jossa saisi käydä edes yhdellä tunnilla. Ja löytyihän se - vieläpä ihan resortimme läheltä. 

Thaim Out -nimisen mestan terassilla perulainen nainen veti flowjoogaa joka aamu. Sittemmin hän on ainakin toistaiseksi lähtenyt Koh Lantalta, joten tällä hetkellä tunteja ei tietääkseni paikassa järjestetä. Monia muita joogapaikkoja Koh Lantalta kyllä löytyy. 

Nyt, kun olen joogannut Thaimaassa meren äärellä, tajuan äärettömän hyvin, miksi jengi haluaa matkustaa maailman toiselle puolelle vain ähkiäkseen aurinkotervehdysten tahtiin. Kroppa venyi kuin kuminauha, meri kohisi ihanasti ja koko päivän oli mieletön olo. 

Ja tsiigatkaa nyt, missä meitsi joogasi! Ai ai.

Hierontaa

Missä päin Thaimaata matkustaakaan, kannattaa mennä hierontaan.
Hierojia on joka paikassa, useimmat ovat varsin ammattitaitoisia ja erittäin edullisia. Esimerkiksi tunnin mittainen thai-hieronta maksaa paikasta riippuen 10 euron molemmin puolin.
Meillä oli resortin altaalla omat hierojat, joita käytimme ahkerasti.




Kokkausta

Miehellä oli aikomus mennä kokkauskurssille reissun aikana. Kävelymatkan päässä resortiltamme sijaitsi Time for Lime - niminen suosittu kokkikoulu ja ravintola. Alkajaisiksi päätimme mennä paikkaan syömään (siitä myöhemmin lisää) ja tsekkaamaan meiningin. Kurssi oli käynnissä silloinkin, kun illallistimme paikassa. Miehen mieleen kurssikoko oli liian suuri ja ruoka suoraan sanottuna aika  keskinkertaista, vaikka oikein herkullista olikin. Hän siis päätti skipata homman. Suosittelen silti kaikille ruoanlaitosta kiinnostuneille, jotka eivät ole vielä ihan niin täydellisiä kokkeja kuin mieheni (ja tässä ei ole juurikaan ironiaa, se on oikeasti hyvä).

Thaimaassa skidien kanssa - osa 1: Mitä pakata mukaan?

Kolmeviikkoinen Thaimaan reissumme oli mieletön.
Matkalla mukana oli meikäläisen ja mieheni lisäksi matkan alkaessa vajaa kymmenkuinen tytsy ja pian neljä vuotta täyttävä kundi.

Aika paljon valmisteluja teimme etukäteen, jotta reissu olisi skidien kannalta sujunut mahdollisimman vaivattomasti. Tytsylle pakkasimme mukaan pakettikaupalla korvikejauhetta, puurojauheet koko ajalle sekä yhden ruokapurkin per päivä. Lisäksi mukaan pakattiin vedenkeitin, sauvasekoitin ja vaippoja ensi hätiin.

Vaikka tiesimme, että suurimman osan ajasta viettäisimme paikoissa joissa rattaita ei voi työntää (eli rannalla), otimme mukaan matkarattaat päikkäreitä yms. varten. Jos rattaiden roudaaminen eri paikkoihin tuntuikin välillä vähän naurettavalta, niin ne ajoivat asiansa täydellisesti.

Tässä tytsy ottaa päikkäreitä hotellin altaalla.






































Tässä taas snorklausreissu-unet päivälaivan kannella.

Tässä puolestaan goisataan speed boatin kyydissä.

Ja tässä vuorossa päikyt pitkähäntäveneessä.

Ja vielä torkkunäyte ihan vaan rannalta.

Eli kyllä kannatti roudata! Meidän matkarattaat ovat Bugaboo Bee+-malliset ja omistamme myös Bugaboon oman rataslaukun, joka on lentomatkoilla ihan ykkönen. Rataslaukkuun mahtui rattaiden lisäksi suurin osa tytsyn safkoista, kantorinkka, vaipat ja sekalainen kokoelma muita lastentarvikkeita. Mikä parasta - rataslaukkua ei punnita kentällä, joten tavaraa kannattaa pakata ylimääräisen matkalaukun sijasta rataslaukkuun. Lisäksi mukaamme lähti kolme matkalaukkua ja kaksi reppua. Ei siis ihan kevyin reppureissusetti…

Matka alkoi kymmenen ja puolen tunnin suoralla lennolla Krabin kentälle. Olin etukäteen ottanut selvää, että kone ei tulisi olemaan täynnä, joten periaatteistamme poiketen (ei mitään ylimääräistä roudattavaa) otimme mukaan myös tytsyn turvakaukalon. Se oli vaivan arvoista, sillä saimme yölennolle kaukalon koneeseen ja tytsylle oman istuinpaikan. Lento meni siis heittämällä kummankin skidin nukkuessa. Krabista matka jatkui vielä hotellin omalla privaatilla minibussikuljetuksella noin kolme tuntia Koh Lantalle. Myös tässä vaiheessa kiittelimme turvakaukalon mukaan ottamista, sillä tämänkin matkan skidit ystävällisesti nukkuivat.

















Ensimmäisten kymmenen päivän majapaikkamme oli Lanta Resort, joka sijaitsee Koh Lantan Long Beachilla. Koh Lantan länsipuoli on täynnä hiekkarantoja, joista Long Beach on nimenstä mukaisesti pisin ja Saladanin kylästä katsottuna toiseksi lähin ranta. Se sopii hyvin lapsille, joskin vesi syvenee melko nopeasti. Ranta on kuitenkin sileäpohjainen, eikä uidessa tarvitse pelätä rikkovansa jalkoja koralleihin. Lanta resortissa olimme majailleet aikaisemminkin ja paikka oli onneksi entisensä -  ylitsevuotavan ystävällinen henkilökunta, rento tunnelma ja hyvät safkat.
















Lanta Resort, kuten käytännössä kaikki Long Beachin varrella olevat resortit, sijaitsee siten, että tien varressa on resortin sisäänkäynti, siitä rantaan päin sijaitsevat hotellihuoneet ja bungalowit ja ravintolat puolestaan sijaitsevat rannalla. Sijoittelu on lapsiperheille ihanteellinen, sillä hotellien ja rannan alueella ei kulje lainkaan moottoriajoneuvoja. Ei ole pöllömpää nauttia illallista varpaat hiekassa, mutta rattailla ei tuossa maastossa tee yhtikäs mitään. Onneksi saimme lainaan kantorinkan, jonka avulla kaikki rannassa käyskentely sujui leikiten (ainakin siis meikäläisen kannalta, sillä mies kantoi rinkan).

Ihan jokaisesta ravintolasta, jossa vierailimme Koh Lantalla, löytyi syöttötuoli, useista myös korkeita tuoleja isommille lapsille ja leluja tai leikkinurkkaus. Varustetaso on yhtä hyvä varmastikin kaikissa Thaimaan lomakohteissa. Lisäksi lapset saavat ihan joka paikassa erikoiskohtelua ja huomiota paikallisilta. Eräässä ravintolassa työntekijät jopa leikkivät skidiemme kanssa, jotta saimme syödä rauhassa!

Kulkupelien lisäksi skidit vaativat leipää ja sirkushuveja. Kundille pakkasimme mukaan pienen läjän viihdykettä lelujen ja puuhakirjojen muodossa. Lisäksi mukaan varattiin pieni matkakassa uusien lelujen ostoa varten. Viihdykettä tarvittiin lähinnä ravintoloissa ja muissa odottelua vaativissa tilanteissa. Muutenhan koko Thaimaa on yksi suuri leikkikenttä rantoineen, altaineen ja retkineen.

Alkumatkasta oli käyttöä kunnollisille uv-vaatteille, mutta skidien totuttua ilmastoon riitti hyvä aurinkohattu ja aurinkovoide 50 suojakertoimin.

Pakkaamisessa eniten päänvaivaa tuotti tytsyn ruokailu. Pari vuotta sitten Koh Lantalta ei saanut vauvoille juuri mitään muuta kuin vaippoja ja hyvällä tuurilla korvikejauhetta. Nyt tilanne oli kuitenkin muuttunut ja Saladanin ainoasta isommasta marketista Lanta Martista saa todella monenlaisia vaippoja (myös uimavaippoja), monenmerkkisiä korvikejauheita (mm. Nania) ja jopa sekä hedelmä/marjapohjaisia, että vihannespohjaisia vauvansoseita. 

Pärjäsimme siis erinomaisesti paikallisten ja kotoa raahattujen ruokien avulla. Kokeneena sormiruokailijana tytsy veti tietysti einesten lisäksi kaikkea mahdollista tarjolla olevaa; hedelmiä, vihanneksia, riisiä, leipää, kananmunaa jne. 

Kaiken edellä mainitun lisäksi roudasimme skideille vaatteet reiluksi viikoksi. Pesuloita Thaimaasta löytyy korttelin välein, joten pesetimme vaatteita sen sijaan että olisimme roudanneet koko garderoobin messiin. Myös kohtalaisen hyviä lääkkeitä löytyy paikan päältä, joten reseptilääkkeitä lukuunottamatta ei välttämättä kannata kaikkea roudata himasta maapallon toiselle puolelle.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pätee erityisesti skidien kanssa reissatessa. Näillä eväillä siis lähdettiin unelmien lomaan.

 

Syökää pullaa!

Palasimme muutama päivä sitten ikimuistoiselta Thaimaan reissulta (siitä lisää ihan pian).
Vaikka kotiin oli todella kiva palata, tuntui auringonkylläisen ja värikkään lomapaikan vaihtuminen harmaansävyiseen ja koleaan pohjolaan vähän tylsältä. Näissä puoliapeissa lomakrapulatunnelmissa raahustin opiskeluaikaisen ystäväni Olgan pullakirjan julkkareihin. Mikään ei olisi voinut olla parempaa lääkettä himatunnelman nostattamiseen! Yhtäkkiä pullantuoksuinen suomalaiskoti alkoi taas vaikuttaa maailman parhaalta. Pullabileissä oli tietenkin tarjolla pullaa.

















Olgan kanssa olemme jo viime vuosikymmenellä samassa firmassa työskennellessämme vauhkonneet marttailun ja vanhan kunnon emännyyden puolesta. Siinä missä meikäläinen on keskittynyt pienimuotoiseen kaupunkimarttailuun, Olga puolestaan on kunnostautunut tässä lajissa ihan käsittämättömän ihailtavasti. Hän emännöi suurta vanhaa taloa ja tilaa lapsineen ja tsiljoonine eläimineen ja bloggaa Kotivinkkiin elämästään (kestotilaajana luen tietenkin aina). Lisäksi hänellä on ollut nimeään kantava telkkariohjelma ja nykyään hän emännöi radio-ohjelmaa. Vain ihan muutamia meriittejä mainitakseni. Että huh huh.

Meilläkin leivotaan, mutta lähinnä sämpylöitä. Kundi rakastaa leipomista, niinkuin kaikki lapset. Hän myös RAKASTAA pullaa, mutta koska meillä ei muuten niin välitetä makeasta, jää pullan syönti useimmiten kahvilaan ja himassa sitä leivotaan noin kerran vuodessa.
Tänään Olgan kirjaa lukiessani sain kuitenkin ahaa-elämyksen. Pullaa voi kuulemma myös raakapakastaa eli leipoa ja kohottaa ja sitten laittaa pakastimeen, josta sitä voi ottaa paistettavaksi vaikka pulla kerrallaan. No en tiennyt. Tämä muuttaa kaiken.
Usein en ole viitsinyt ryhtyä pullanleipomishommiin, koska tiedän, että tuoretta pullaa menee meillä muutama ja loput jäävät kuivahtamaan. Valmiin pullan pakastaminen on myös ihan hanurista, sillä sulatettuna se ei enää ole entisensä. Raakapakastettu pulla - vastaus kaikkiin meidän perheen pullaongelmiin!

Muutenkin Olgan pullakirja on mielestäni hieno statement tämän päivän ruokatrendeihin. Ei herkuttelu ole vaarallista, jos pysyy kohtuudessa. Päinvastoin sehän on elämän suola (tai sokeri).
Eräs ystäväni kertoi joskus, että vasta ranskalaisen miehensä kautta hän lopulta ymmärsi, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka joskus laittaisi aamulla hilloa leivän päälle. Voisimme näinä vehnättömien dieettien aikana olla joskus vähän armollisempia itsellemme. Ja kaikki vehnän välttelijät - opin tänään, että on olemassa myös gluteiinitonta pullaa. Ja ihan sikamonia muita pullia täytepullista jaettaviin pulliin. Olen mykistynyt.

Arvatkaa mitä meillä leivotaan ensi viikonloppuna!

Himmelihulluus

Eilen oli loppiainen ja kuten monilla muillakin, niin myös meillä lensivät kuuset sun muut jouluhärpäkkeet kaaressa pihalle - lukuunottamatta yhtä koristetta; himmeli sai jäädä. Moni mieltää himmelit joulukoristeiksi, meikäläinen mieltää ne sisustuselementeiksi.

Joulun alla päädyin monien mutkien kautta himmelikurssille Fiskarsiin. Olen viime vuosiin saakka koko elämäni vihannut himmeleitä, mutta liekö sisustuslehtien aivopesun vai ikääntymisen syytä, olen hiljalleen alkanut ymmärtää niitä. Se on mielestäni himmelissä erityisen hienoa, että ei tarvitse osata kuin tehdä yksi neliö ja sen jälkeen osaa tehdä ihan mitä vaan. Pitää vain käyttää kekseliäisyyttä. Ihmiselle, joka ei neulo, tämä oli valtaisa oivallus. Lisäksi samaan tapaan kuin kuvittelen neulomisen olevan terapeuttista, myös himmelin teko on. 

Himmelikurssilla flippasin sitten ihan totaalisesti ja ryhdyin väkertämään himmeleitä oikein sarjatuotantona. Hankin olkia, mehupillejä, lasiputkia jne ja räätälöin koko suvulle ja muutamille kaverillekin omannäköisensä himmelit. Lähti vähän lapasista koko himmelitouhu.

Ensimmäinen himmelini oli kurssilla väkertämäni lintuhäkkiä muistuttava hässäkkä. Himmeli on omaa designia ja vähän kömpelösti tehty. Se sai meille kuitenkin jäädä. Sisälle ripustin origamilinnun, joten nyt se ehkä entistäkin omituisempi. Parasta tässä himmelissä on kuitenkin varjo. Parhaimmillaan himmelin varjo on oikeasti maagisen kaunis.

Seuraava kokeiluni oli lasihimmeli, joka siis todella tehdään ontoista lasiputkista. Lasihimmeli on jotenkin enemmän matemaattinen kuin olkinen, mutta omalla tavallaan myös aika siisti. Lasiputkista tein myös jouluksi aimo läjän joulukuusenkoristeita ja pieniä kaulariipuksia pukinkonttiin. Vielä testaamatta on lasihimmelikorvikset. Ne olis varmasti hienot!

Lasiputkien jälkeen hurahdin mehupilleihin, joista tein mielestäni myös aika hauskoja ja vähän vähemmän tosikkoja himmeleitä, kuten ylhäällä näkyvän mustan gootihkon himmelin ja tämän vaaleanpunaisen unelman kummitytöille.

Vaikka eri materiaaleista saa aikaan aika hauskoja koristeita, niin aloittelevana himmeliharrastajana on pakko todeta, että kyllä näissä ikiaikaisissa olkihimmeleissä on oma taikansa. 

Seuraavaksi taidan testata jotain ruostuneita metalliputkia. Niistä saisi takuulla hienoja himmeleitä! Palaan asiaan. 

Thaimaa-kuumetta

Haaveilemamme vanhempainvapaan aikainen pitkä aurinkoreissu on vihdoinkin toteutumassa.
Alle kaksi viikkoa reissuun ja matkakuume on hypännyt potenssiin tsiljoona!

Ällistyttävää, että vaikka ostimme lennot ja buukkasimme ekat 10 yötä meille tutusta hotellista jo elokuussa, niin kykenin odottamaan tähän viikkoon saakka ennen kuin varasin loppujen 10 yön majoitukset.
Tiesin, että muutama hyvä tuttu on tässä joulun aikana reissussa sellaisissa paikoissa, jotka meitäkin kiinnostavat, joten hillitsin itseni ja odottelin tuoreita kokemuksia kavereilta. Nyt vinkit on saatu, reissu  suunniteltu ja majapaikat buukattu.

Lapsiperheellistyttyämme reissujen - ja etenkin majoitusvaatimusten - taso on vähän muuttunut. Tarvitaan majapaikka, jossa on riittävästi neliöitä, lämmintä vettä ja jääkaappi tai vähintään minibaari, johon voi sulloa puolikkaat maitopullot. Lisäksi spontaanius on luonnollisesti vähän kärsinyt, kun ei  enää viitsi ajella auringonlaskuun toivoen, että joku resortti jostain ilmaantuu. Yhdeksänkuisen kanssa majoitukset varataan etukäteen, piste. Kaikesta huolimatta emme nyt sentään ihan pakettimatkaa ole varanneet ja vähän saarihyppelyäkin on tarkoitus harrastaa, joten snadisti reppureissutunnelmaa varmaan saadaan skidienkin kanssa.

Ekat puoltoista viikkoa toivutaan kiireestä ja pimeydestä Koh Lantalla meille entuudestaan tutussa Lanta Resortissa. Paikka on sellainen semihyvä. Huoneet ovat siistit ja suuret, minibarit ja muut perusjutut löytyy, mutta aina on yhtä jännittävää mennä suihkuun, kun ei tiedä minkä lämpöistä vettä sieltä tulee ja huoneissa on muurahaisia (joita tosin ei silmin havaitse mistään muualta kuin huoneeseen jätetyn ruoan luota. Jopa avaamattomista valmispuuropusseista niitä löytyi viime reissulla. Yök.)

Ihastuimme kuitenkin paikkaan edellä mainitusta huolimatta, vaikka Lanta Resort suurehkon puoleinen paikka onkin. Henkilökunta oli lapsiperheellisille ylitsevuotavan ystävällistä ja sekä aamiainen, että paikan muu ruoka oli riittävän herkullista ja tunnelma viipyilevä. Hermolomailijalle tunnelman pitää olla viipyilevä! Plussaa myös lapsille sopivista altaista.

Ekat kymmenen päivää siis näillä asetuksilla, jotta saadaan aika pysähtymään. Lantalta tarkoitus on tehdä ainakin snorklaus-/sukellusreissu Koh Rokille ja kundin toiveesta myös reissu elefanttisafarille. Harrastelijajoogina toivon itse pääseväni joogaamaan läheiselle Relax Bay -resortille tai muuhun tunteja järjestävään paikkaan ja lisäksi tietysti pitää saada hillitön määrä hyvää ruokaa varpaat rantahiekassa (ja pari Changia).





Kymmenen päivän kohdalla jätämme Koh Lantan hetkeksi ja suoritamme lapsiperheen näkökulmasta villin matkaosuuden, eli muutaman päivän saarihyppelyn Trangin saarille. Buukattuna on kolme yötä Charlie Beach Resortista Koh Mookin saarelta. Se on keskihintainen, melko simppeli majoituspaikka, jonka villat ovat Farang Beachin rannassa. Sieltä käsin aiomme tehdä pikkureissuja pitkähäntäveneellä viereisille Koh Kradanille ja Koh Ngaille. Käsittääksemme nämä ovat kaikki pieniä paratiisisaaria, joista on turha pankkiautomaattia ja sairaalaa etsiä. Saaret eivät kuitenkaan ole kovin kaukana Trangin kaupungista, joten hätätapauksessa apu ei ole kovin kaukana.







Tätä saarimatkaosuutta mietimme pitkään, sillä saimme vinkkejä todella monista hyvistä saarikohteista, kuten Koh Jum ja Koh Bulon Lee. Koh Jumia ei kuitenkaan suositella ihan pienille lapsille etupäässä siksi, että siellä on paljon käärmeitä ja sähkö- yms. fasiliteetit eivät ole ympärivuorokautisia. Päätimme siis skipata sen.
Koh Bulon Leestä kuulimme paljon hyvää ja etenkin kulinaristeille tärkeänä yksityiskohtana siellä on kuulemma todella hyviä mereneläviä. Koh Bulon Lee on useamman tunnin mittaisen pikavenematkan päässä Lantalta, eivätkä pomppuinen merimatka ja pikkulapset yhdessä vaikuttaneet kovin fiksulta yhtälöltä. Näin ollen siis skippasimme senkin.
Yksi vaihtoehto olisi ollut suunnata Trangin saarille ja siitä muutaman päivän päästä etelämmäksi Koh Bulon Leelle, mutta haluamme kuitenkin palata saarikierroksen jälkeen takaisin Koh Lantalle, jota niin rakastamme.

Eli Koh Mookista suuntaamme todellakin takaisin Koh Lantalle, joskin eri rannalle. Viimeiseen viikkoon tuhlaamme loputkin paukut matkabudjetista ja majoitumme tyyriimmän puoleiseen Cha Da Beach Resortiin, jota erityisesti lapsiperheille suositellaan. Se on Saladanista katsoen lähimmällä rannalla, joka matalana ja hienohiekkaisena sopii hyvin lapsille. Resortissa puolestaan on Lantan suurimmat uima-altaat ja sviiteissä erilliset makuuhuoneet.
Alue on Koh Lantan vilkkaimpia, mutta pikkusaarten jälkeen varmaankin kestämme sen. Sitä paitsi Koh Lantalla vilkaskin tarkoittaa uneliasta.
Vikalla viikolla mies haaveilee läheisen kokkikoulun kurssista ja siinäpä onkin kaikki suunniteltu ohjelma. Kunnon lepoloma siis tiedossa. En malta odottaa!















Noin neljän vuoden kokemuksella olen jo käsittänyt, että skidien kanssa matkustettaessa valmisteluja ei enää aloiteta edellisenä yönä.
Olen siis varustautunut reissuun pikkuhiljaa etsimällä kavereilta ja kirppiksiltä lapsille sopivankokoisia hellevaatteita, hattuja jne. Lisäksi pienempikin skideistä on nyt mpr-rokotettu matkaa varten, passit hankittu sekä tarkistettu ja jopa matkustusilmoitus ulkoministeriöön tehty (tämä yllätti melkein meikäläisen itsenikin)! Kameroiden, simmareiden, maito- ja puurojauheiden sekä  aurinkorasvojen lisäksi pakkaamme mukaan matkapäiväkirjan, jonka saimme ystäviltä joululahjaksi.

Suurin huolenaihe tällä hetkellä on tytsyn korvatulehduskierre. Korvalääkärin suosituksesta putkitus päätettiin tehdä ennen reissua ja sen on määrä tapahtua ensi viikolla. Nyt vain pitäisi saada tytsyn korvat pysymään kunnossa vielä muutaman päivän putkitukseen saakka. Kuulostaa helpolta, mutta ei ole.
Sormet ja varpaat on ristissä, jotta putkitus saataisiin tehtyä, eikä tarvitsisi jännittää lentojen sujumista.

Kaikki saa nyt vaan luvan mennä hyvin, jotta päästään lopultakin reissuun!